Viemärikaivojen kartoittaminen
Työpaketissa mukana olleet
Virtain kaupungin Vesihuoltolaitos
Ähtärin Energia ja Vesi Oy
Keuruun Vesi –liikelaitos
Mäntän Kaukolämpö ja Vesihuolto Oy
Parkanon Vesi Oy
Saarijärven Vesihuolto Oy
Työpaketin tavoitteet
Työpaketissa oli tavoitteena, että jokainen laitos käyttää yhteisesti luotua kaivokortti-työkalua kaivojen kartoittamisessa. Kartoitusten laajuudet ja kohdealueet vaihtelevat vesilaitoksittain. Alkuperäisen hankesuunnitelman mukaan kartoitettavat alueet määriteltäisiin esimerkiksi herkkien alueiden kartoituksien tai muissa työpaketeissa toteutettavien mittausten mukaan, mutta hankesuunnitelman päivityksessä kohdealueet rajattiin lähtökohtaisesti tietyille etukäteen määritellyille alueille. Työpaketin tavoitteena oli, että alueen kaivot kartoitetaan, arvioidaan ja kuvataan ohjeiden mukaisesti ja tiedot tallennetaan ”kaivokorttiin”, josta tiedot siirtyvät vesilaitoskohtaisesti joko osaksi verkostokarttaa, paikkatietojärjestelmää, karttaohjelmaa tms. Lisäksi tavoitteena oli, että käytettävästä kaivokortti-työkalusta kerätään käytön pohjalta palautetta ja sitä kehitetään hankkeen aikana käyttökokemusten perusteella.
Toimenpiteet
Viemärikaivojen kartoittamista osatoteuttajittain on kuvattu tarkemmin osatoteuttajakohtaisissa osioissa. Kaivoja kartoitettiin kaikissa hankkeessa mukana olleissa vesihuoltolaitoksissa. Kartoitettujen kaivojen määrä vaihteli laitoksittain muutamasta kymmenestä useisiin satoihin kaivoihin. Kokonaisuudessaan hankkeen aikana kartoitettiin lähes 1000 viemärikaivoa.
Kaivoja kartoitettiin sekä vesihuoltolaitosten omana työnä että ostopalveluna.
Kartoitusten tulokset vaihtelivat merkittävästi vesihuoltolaitoksittain ja valitun kohdealueen mukaan. Osalla kohdealue oli uudehkoa viemäriverkostoa, osalla osittain saneerattua ja osalla taas vanhaa ja saneeraamatonta. Tästä riippumatta kaikilta alueilta löytyi runsaasti viemärikaivoja, joista päätyy vähintään jonkin verran hulevesiä viemäriverkostoon.
Kaivojen järjestelmällistä kartoittamista ja dokumentointia ei ollut ennen hanketta tehty missään mukana olleessa vesihuoltolaitoksessa. Kaivojen kuntoa on tarkistettu tarpeen mukaan ja silloin kun kaivolla on käyty jostain muusta syystä. Saneerauksia on tehty tyypillisesti viemärilinjoittain tai alueittain, ilman järjestelmällistä kaivojen kunnon ja riskien arviointia.
Kaivojen kartoitus koettiin kaikissa vesihuoltolaitoksissa järkevänä toimenpiteenä, mutta samalla nähtiin, että viemäriverkoston kaikkien kaivojen kartoittaminen järjestyksessä ei ole kustannustehokasta toimintaa, vaan kaivojen kartoituksia tulisi kohdentaa jollain muulla tavalla.
Yhden kaivon kartoittaminen perusteellisesti esimerkiksi kaivokorttiappia käyttäen vei keskimäärin noin 15 minuuttia. Valtaosa ajasta kului dokumentointiin. Tunnissa pystyi kartoittamaan noin neljä kaivoa riippuen kaivojen etäisyyksistä. Mikäli kaivoista ja viemäriputkista ei kirjattu koko- ja suuntatietoja vaan ainoastaan perustiedot ja viat, nopeutti se kartoitusta merkittävästi.
Useissa vesihuoltolaitoksissa kuitenkin koettiin, että mikäli kaivoja kartoitetaan, tulisi samalla käynnillä kirjata mahdollisimman kattavasti tietoja, jotta kaivolla ei tarvitsisi uudestaan käydä ennen saneerausta. Toisaalta ajateltiin myös, että pelkät vikatiedot riittävät, koska sillä voidaan kartoittaa saneeraustarpeessa olevat kaivot ja ennen saneerausta kaivolla käytäisiin vielä uudelleen.
Käytännössä kaikissa hankkeen toteuttajissa kaivojen kartoitus muodosti käsityksen, että vesihuoltolaitoksella tulisi olla jatkuva prosessi kaivojen kunnon kartoitukseen. Lähtökohta prosessille olisi, että viemäriverkoston tilaa seurattaisiin jonkin vesimäärämittauksen ja sademäärämittauksen yhdistelmällä. Tämän tiedon pohjalta vuosittain valittaisiin kaivojen kartoitukseen kohdealue(et), joissa tehtäisiin omatoimisesti kaivojen kartoituksia aina kun siihen olisi työaikaresurssia mahdollisuus käyttää. Kaivojen kartoituksen perusteella alueelle kohdennettaisiin myös tarvittaessa muita kartoitusmenetelmiä, kuten kuvausta tai savukokeita.
Prosessin pohjana oleva vesimäärämittaus vaihtelee toteuttajittain. Se voi olla pumppaamopiireittäin seurattava pumppaamoiden astia-, käyntiaika- tai energiankulutusmittaus, viemäriin asennettavat pinnankorkeusmittaukset tai todelliseen virtaamatietoon perustuvat mittaukset esimerkiksi tutka-antureiden tai mittakaivojen kautta. Lähtökohtaisesti kaikilla tavoilla saadaan kuitenkin tieto siitä, miten rankkasateet tai sulamisvedet muuttavat viemäreiden virtaamaa ja tällä tavoin voidaan tarkempia kartoitustoimenpiteitä kohdentaa.
Prosessin kautta lopulta kaikki viemärikaivot tulevat olemaan kartoitettu ja toisaalta jatkuva prosessi ja seuranta poistaa tarpeen erillisille, kertaluonteisille vuotovesikartoituksille.
Jatkotoimet
Viemärikaivojen kartoitukset jatkuvat kaikissa mukana olleissa vesihuoltolaitoksissa omien käytäntöjen mukaan. Hankkeen aikana on kuitenkin luotu hyvät käytännöt kaivojen kartoitukselle sekä lisätty osaamista ja annettu työvälineitä kartoitusten toteuttamiseksi. Etenemisen määrittää vesihuoltolaitosten käytössä olevat resurssit, jätevesiverkoston kunto ja vuotovesien määrä.
